Minun piti alunperin pitää tämä seuraava viikko yhtenä pitkänä osana, mutta kuvia on sen verran paljon, että jaoin sen kahteen osaan. Osassa yksi on 115 kuvaa (.png)!
Te, jotka kirjoitatte blogeja/ tarinoita! Olisin kiinnostunut aloittamaan uusien blogien lukemisen, joten jos siltä tuntuu voi minulle vinkata oman tarinansa osoitteen tuonne cboxiin! Jos kyse on muusta, kuin sims- aiheisesta blogista, lueskelen niitäkin ilomielin, mutta ottaisin niiden osoitteet mielummin oman normi-elämän blogin puolelle, eli tänne.
Noniin ja sitten itse asiaan ystäväiseni ;)
Edellisessä osassa 8. sukupolven Colin kasvoi viimein teiniksi! Hän olisi voinut perheensä varojen turvin lähteä suoraan yliopistolle, mutta päätti elellä teininä vielä hetken. Yliopisto ei ehkäpä muutenkaan sopisi hänen kaltaiselleen nuorelle romantikolle.
Cassien raskaus oli edennyt hyvää vauhtia, joten hänen olisi mentävä kipin kapin naimisiin Gilin kanssa, jottei 9. sukupolvi syntyisi avioliiton ulkopuolelle!
Hääpaikaksi valittiin Sardinen paikallinen kirkko, jossa vanha ja uusi yhdistyivät modernilla tavalla.
Lähipiirin lisäksi paikalle oli sattunut muutama Sardinen asukas- kirkko kun oli koko kylälle avointa aluetta.
"Äiti kuule. Sä kun päätit hengailla tuolla kirkon ulkopuolella nuuhkimassa kukkaistutuksia koko seremonian ajan... Me oltais Gilin kanssa naimisissa nyt."
Eddie oli tehnyt paljon töitä uransa eteen ja hänen menettämänsä suosio tuntui pikkuhiljaa palaavan suurempiin lukemiin, kuin aiemmin- hänet oli jälleen nimitetty Rokkijumalaksi!
(Olen aina halunnut käyttää näitä partoja jollain simeistäni, mutta oikeaa yksilöä ei ole vielä tullut vastaan... :( Etsintä jatkukoon!)
Ja kyllä - Eddie ja Juliana olivat viimein saavuttaneet kunnioitettavan eläkeiän! Juliana etenkin tuntui vaan kaunistuvan vanhetessaan.
Muistoja <3
Cassien synytys käynnistyi yön pimeinä tunteina, vain ihmissusi-Lucasin ollessa hereillä. Herra näytti kaikesta tiedostaan huolimatta olevan täysin avuton, mitä tuli synnytyksiin. 9. sukupolvi kuitenkin saatiin turvallisesti maailmaan avulla tai ilman. Pieni poika nimettiin Vincent Merriotiksi.
Eddien The Merriot's- ravintola menestyi yhä hyvin, vaikka työ olikin rankkaa ja välillä kovin yksitoikkaista. Etenkin Gil oli kovin tyytymätön siihen, että hänen piti auttaa appiukkoaan ravintolalla, kun hän olisi voinut olla kotona pänttäämässä erilaisia taitoja päähänsä. (Tietosimit...)
Tämän illan ohjelmassa: Isä-poika-karaokea!
Gil pääsi pian kokemaan aivan uudenlaisia ulottuvuuksia, kun
Viimein vanha tuttu veikko tuli vierailulle... tällä kertaa hakemaan 6. sukupolven rakastettua neroa, Lucas Merriotia.
(Lucas oli valmis vetämään viikatemiestä nenille, mutta päätti viimehetkellä livistää :D)
Rakasta Lucasia jäi kaipaamaan koko perhe (ja minä....!! Sniif </3), mutta kaikkein eniten vanhaa herraa suri Colin, jolla oli ollut erittäin läheinen suhde vanhaan ihmissusiherraan.
"Hello there you red-headed babeehh". Älkääkä olko huomaamatta Colinin hurmaavaa flirtti-katsetta... :D
Vincentistä kasvoi mitä suloisin pieni taapertaja! Vince oli tullut ulkonäöltään hyvin paljon isäänsä, mutta luonteensa puolesta äitiinsä. Hän oli siisti ja kiltti, mutta erittäin ujo ja vakavamielinen pieni poika.
Ja kuten lupasin, tutustutaanpas Niles Jarvesin elämään. Nileshan oli Cassien ensirakkaus ja pitkäaikainen (ex)poikaystävä.
Kovin suurta lukaalia ei Niles pienellä rahasummallaan saanut aikaiseksi, mutta asuttavan sellaisen kuitenkin. Seuraavaksi hän keskittyisi töiden saamiseen Sardinen poliisivoimista. Suosio-tavoitteinen herrahan tahtoi edetä aina kyseisen uran huipulle saakka.
Niles oli aina tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa, eikä mennyt kauaakaan, kun herralla oli ystävä jos toinenkin. Sardinen kaltaisessa pienessä kylässä jokainen uusi kasvo otettiin avosylin vastaan.
Toiset tuttavuudet olivat hieman läheisempiä, kuin toiset. Pian Niles tapailikin jo tätä Birgid- nimistä punapäätä. Pari sopi muuten hyvin yhteen, mutta siinä missä Niles oli rauhallinen ja hiljainen, Birgid oli kovaääninen ja äkkipikainen.
Viimein Niles löysi sen mitä oli etsinyt- työpaikan paikalliselta poliisiasemalta. Niles oli nuori ja yliopiston käynyt ja tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa, joten ei mennyt aikaakaan, kun hän oli saanut ylennyksen jos toisenkin!
Myös Cassie ja Gil pitivät yhteyttä Nilesiin. Cassie oli yhä Nilesin sydänystävä- aivan kuten oli ollut teini-iästä lähtien.
Juuri, kun kaikki tuntui viimein osuneen kohdilleen Nilesin elämässä, jokin meni mönkään. Birgid- äkkipikainen kun oli, ei voinut millään antaa Nilesille anteeksi sitä, että hän oli myöhästynyt heidän keilaus-treffeiltään.
Pian kävi selväksi, ettei Birgid voinut antaa Nilesille anteeksi. Hetken Niles tapaili muita naisia, muttei koskaan löytänyt ketään, joka olisi ollut juuri häntä varten.
Tällaisia tilanteita varten olivat läheisimmät ystävät. Cassie asui vain muutaman talon päästä Nilesia ja oli hetkessä lohduttamassa eksynyttä ja sydänsuruista ystäväänsä.
Kuulumisia oli paljon vaihdettavana. Niles ei voinut uskoa, että Cassie oli juuri saanut esikoisensa. Perhe-elämä tuntui Nilesista kovin kaukaiselta, eikä kuulunut laisinkaan hänen sen hetkiseen elämäntilanteeseensa.
Ilta oli pian muuttunut yöksi, mutta Cassie ei ollut lähtenyt kotiin. Nilesin kanssa vietetty aika oli ollut ihana paluu menneeseen ja yliopistoaikoihin.
Hieman liian helposti palasivat myös toisenlaiset muistot. Niles toivoi että se ilta olisi voinut jatkua loputtomiin. Hän ei halunnut palata takaisin surulliseen elämäänsä, etsimään uutta tyttöystävää. Hän halusi Cassien. Hän oli varma siitä.
...
Siinähän se tältä erää!
Pahoittelen joidenkin kuvien hieman hätäistä ja huoletonta muokkausta, en ollut paint shopissa huomannut virheitä laisinkaan. (Huomaatteko kuinka taktisesti pyydän tätä anteeksi osan lopussa, enkä alussa, jottette te olisi koko osaa kiinnittänyt juuri tähän huomiota... heheh :D)
Kommentteja, linkkejä blogeihinne, ajatuksia tai kummastuksia? :) Let me know!
Kommentit