Hei vaan kaikille! Tässähän on jo vierähtänyt kuukausi edellisestä osasta! :O Se taitaakin olla pisin tauko tämän legacyn historiassa. Historiasta puheenollen, tässä tauon aikana olen ylittänyt Merriotien puolenvuoden pelaamisen merkkipaalun (vasta...!!)  :) Mukavaa, että olette seuranneet kirjoitteluani niinkin pitkään!

Tässä osassa kurkistamme siis sekä viikon 28 että 29 tapahtumiin. Kuvia on 154 kpl (.png) , joten sivun kannattaa antaa ladata hetken ennen lukemisen aloittamista. Kuvat ovat hieman erinäköisiä pitkin osaa, sillä olen pelaillut tätä osaa kolmella eri koneella samalla, kun olen selvitellyt peli-ongelmaani. Kommentit sekä rakentava (tai vähemmän rakentava) palaute toivottuja!

Lukemisen iloa!

Tähän siis jäimme viime osassa. Kahdeksannen sukupolven ainut lapsi, Cassie kasvoi lapseksi. Kuudennen sukupolven perijä Lucas sekä hänen vaimonsa Adele viettivät rauhaisia eläkepäiviään, Edin ja Julianan havitellessa ylennystä ylennyksen perään. Vanha kissarouva Sparkle on yhä yhtä vilkas ja viihdyttävä, kuin sukupolvia aiemminkin.

Eddie, oli jälleen yhden askeleen lähempänä unelmaansa. Vaikka Violet Hills oli kovin pieni kaupunki, se oli vain lyhyen ajomatkan päässä Sim Citystä, jossa otettiin vastaan jokainen tähtiin kurottelija. Tähtiin Ed tahtoikin kurotella, sillä hän suunnitteli ansaitsevansa biljardeja muusikon urallaan.

Vaikka vanha velhoherra Chris Merriot oli jo kuollut ja kuopattu, ei häntä noin vain unohdettu. Lucas oli omistanut tunteja isänsä muotokuvan maalaamiselle.

(Lucas näyttää viimein todella vinksahtaneen... Sparkle ei tosin pistänyt pahakseen ylimääräisiä hellyyden osoituksia, edes vinksahtaneelta isännältään.)

Näyttääkö tämä kaunotar tutulta? Hänhän on tietenkin Eddien sisar, Elise, joka oli viimein löytänyt asunnon itselleen vain muutaman korttelin päästä Merriotien rantakartanoa.

Cassie ihastui silmänräpäyksessä tätiinsä, joka jaksoi leikkiä Cassien kanssa tunti tunnin jälkeen. Tytöllä ei ollut montakaan oman ikäistään ystävää, sillä hän oli kovin ujo, eikä osannut tehdä lähempää tuttavuutta koulukavereidensa kanssa.

Juliana oli jälleen ylennyt askeleen kohti Arkkitehtuurin huippua. Vaikka Julianalla oli kovin menevä luonne ja hän rakasti juhlia ja ystävien kanssa juoruilua, oli hän myös kovin intohimoinen työnsä suhteen. Mikään ei voinut tuottaa hänelle enemmän mielihyvää, kuin onnistuneesti suunniteltu rakennus.

Oli kovin selvää, että Merriotit tekivät yksityisen koulun rehtoriin lähtemättömän vaikutuksen. Olivathan he koko kaupungin (ehkäpä koko maan) rikkain ja vaikutusvaltaisin simperhe. Heidän rinnallaan jopa naapurikaupungin Goottilat olivat ryysyläisiä. (Merrioteilla taitaa tosissaan olla jopa kymmenkertaisesti enemmän simeleoneita... Eipähän rahasta ole puutetta .D)

Pienen uudistuksen aika! Juliana oli perin kyllästynyt aiemman sukupolven valitsemaan lämpimään värimaailmaan ja laittoikin oma valtaisesti talon sisustusta uusiksi. Samalla rouva uudisti myös omaa ulkomuotoaan.

Eddien lempiharrastus oli naapureiden vakoilu teleskoopin avulla. Tämä neito ei vaikuttanut kovin iloiselta jouduttuaan herran tiirailun kohteeksi.

Tiedettä rakastava Lucas oli viimein kohdistanut katseensa taivaalta maan pinnalle ja teki nyt tuttavuutta naapuruston susien kanssa. Hän oli kuullut villejä huhuja suden pureman vaikutuksista. Pian hän saisi itse todistaa, pitivätkö huhut paikkansa.

Hups! Vaikka olin suunnitelut Cassien olevan ainoa kahdeksannen sukupolven jäsen, simini päättivät jälleen kerran toisin. Juliana sai huomata olevansa raskaana!

(Julianan raskauden jälkeen koko perhe tuntui haluavan nukkua naisen vieressä. Älkää missään nimessä missatko takana kyttäävää Sparklea, joka odottaa pääsevänsä sängylle nukkumaan... Ja talossahan EI ole viittä muuta nukkumapaikkaa...)

Tavatkaa Lucas the Werewolf! (Kuva otettu ennen tämän korjaavan hackin asentamista.. Inhoan tuollaisia pieniä mokia, jotka EA on jättänyt päivityksissään korjaamatta...)

EEEEIEIEI LUCAS EI!

...Ensi järkytyksestä toivuttuani tajusinkin Viikatemiehen tulleen hakemaan Sparklea :(

Cassie otti lemmikin menettämisen kovin raskaasti. Niinpä Lucas lupasikin viedä lapsenlapsensa lemmikkikauppaan uutta karvapalloa hankkimaan.

Perheen uusin lisäys, Tommy Merriot.

Tommyn seuraksi päätettiin hankkia myös veikkuli koira, jonka Cassie nimesi Bellaksi.

(Anaïs-raukka ei oikein tiedä, miten päin olisi ulkomuotoa muuttaneen setänsä seurassa... Heh!)

NUUBUUUU?

Tavatkaa Colin Merriot II, joka on nimetty tietenkin suvun kantaisän mukaan. Poika oli perinyt isänsä ihonvärin, mutta äitinsä tumman hipiän sekä tummanruskeat silmät.

Koska Tommy oli oikea huonekalujen tuhooja, päätettiin hänet lähettää töihin, jotten hän ehtisi tuhoamaan koko asuntoa perheen ollessa töissä tai koulussa.

Colin on jo nyt omaksunut nimensä mukaisen luonteen.. Hän on oikea kitisijä!

Ihmissusi tai ei, Lucas oli yhä uskollinen omalle luonteelleen. Hän käytti pitkät yöt yleensä kartuttaen viimeisiä puuttuvia taitopisteitään, tai maalaten muotokuvaa jostain perheen jäsenestä.

SYNTTÄREIDEN AIKA.

Myös Cassie kasvoi teiniksi. Hän sai tavoitteekseen perheen (vaikka tytön luonnepisteet olisivat myös sopineet tietoon, päätin valita toisin. Tässä suvussa taitaa olla ollut vain kaksi perhesimiä ennen Cassieta...) Elämäntavoitetta en muista, mutta kerron sen seuraavan osan aikana, I promise!

Colin Merriot II. Pojan luonne on kovin uskollinen nimelleen, Colin Merriot ensimmäisellä taisi olla vain hieman enemmän siisteyspisteitä.

Ja vielä Cassie Merriot, josta kasvoi oikea kaunotar.

Oli myös Rokkijumala Ed Merriotin aika saada pieni muodonmuutos. Herra itse näyttää ainakin olevan tyytyväinen uuteen lookkiinsa.

Muistatteko myyjäpojun edellisestä osasta? Cassie oli pitänyt poikaan yhteyttä koko lapsuutensa ajan, ja uskaltautui viimein kutsua hänet vierailulle nyt, kun he olivat saman ikäisiä. Saa nähdä, kehittyisikö tästä jotain muutakin kuin ystävyyttä... .)

 

Ja näin lopettelemme jälleen Merriotien parissa! Seuraavan osan julkaisemisessa ei toivottavasti mene yhtä kauaa, kuin tämän osan.

Olisi mukavaa, jos jaksaisitte jättää jonkinlaista kommenttia, oli se sitten yksinkertaisesti "LUIN" tai jotain hieman pidempää.. On aina mukavaa teitää, etten kirjoittele näitä aivan yksinäni. Heh!

Kiitos lukemisesta :)